Siirry sisältöön

Hyvinvointialueiden tiedolla johtaminen puhuttaa. Tämä johtuu yleisellä tasolla tiedon prosessoinnin ja työkalujen kehittymisestä, mutta myös tietynlaisesta sukupolvivaihdoksen ajamasta kulttuurimuutoksesta. Tieto pystyy osoittamaan meille todisteita siitä, mikä aikaisemmin oli vain arvailua. Onko kaikki tieto kuitenkaan johdettavissa? Entä kuka määrittää tiedon laadun, ja mikä tieto tulisi ensimmäisenä valjastaa hyötykäyttöön?

Tuoko sote-uudistus 21 prioriteettia tiedolla johtamiseen?

Sote-uudistuksen myötä meille on kehittymässä 21 hyvinvointialuetta omine hallintoineen. Omasta kokemuksesta voin todeta, että tiedon hyödyntäminen on polarisoitunutta. Osassa alueista dataan perustuva johtaminen on priorisoitu korkealle, kun taas toisaalla keskitytään selviytymään arjesta. Usein vaaka kallistuu tässä tapauksessa YO-sairaaloiden kuppiin, eikä ainoastaan vain rahoituksellisista syistä. Uudistukset tuskin tulevat muuttamaan osaajapulaa syrjäseuduilla. Alueilla on siis lähtökohtaisesti erilainen tiedon tarve ja päämäärä. Tuleeko vallitseva uudistus yhtenäistämään valtakunnallisen tiedolla johtamisen vai kehittyykö 21 erillistä tiedolla johtamisen prioriteettia? Uskon, että tietynlainen vertailukehittäminen olisi paikallaan, mutta vaatii vielä lisää tuota aikaisemmin mainostettua kulttuurimuutosta.

Kuka tulee johtamaan tiedolla?

Tiedolla johtamisessa johdon merkitys tulee korostumaan. Tällä tarkoitan henkilöiden taustoja enkä vain oppikirjaesimerkin mukaista johtamistapaa. Tuleeko sosiaalipuolen johtohahmo priorisoimaan samoja asioita, kuin lääkäritaustainen? Mielestäni kysymys on yhtä tärkeä kuin se, onko ortopedillä samat onnistumisen mittarit kuin saattohoitolääkärillä. Nyt kun perusterveys, erikoissairaanhoito ja sosiaalipuoli yhdistyvät, kuka tulee määrittämään hyvinvointialueen tiedolla johtamisen suuntaviivat? Mielenkiintoisena lisänä kysymys; voiko tiedosta enää tulevaisuudessa kieltäytyä? Nykyinen moniulotteinen systeemi on mahdollistanut kaikkien kukkien kukkimisen, mutta tulevaisuudessa organisaatioiden sisäistä priorisointia ja suoraviivaistamista joudutaan pakottamaan.

 

”Mikä tulee tulevaisuudessa olemaan riittävän hyvä tiedon taso ollakseen tarpeeksi tiedolla johtamiseen?”

 

Onko kaikki tieto hyödynnettävissä?

Moni tämänhetkinen näkemys on, että kerätty tieto ei aina kuvasta omaa toimintaa. Useammankin kerran korviini on kantautunut lausahdus ”ei tuo data kerro totuutta”. Kysymys kuuluukin, tuleeko kaikki tieto hyödynnettyä tulevaisuudessa vai sorrummeko edelleen struktuurin puutteeseen? Tämä nostaa kysymyksiä tiedon vaatimustasosta. Mikä tulee tulevaisuudessa olemaan riittävän hyvä tiedon taso ollakseen tarpeeksi tiedolla johtamiseen? Tässäkin tapauksessa mielipiteet jakautuvat ja kaipaavat mielestäni jonkinlaista kansallista ryhtiliikettä.

Kenen vuoksi tietojohdamme?

Mielipiteitä jakava kysymys. Määrittääkö jokainen keskitason kliinikkojohtaja itse oman tietotarpeensa vai sanellaanko lähteet ja mittarit norsuluutornista? Entä tulemmeko sietämään sosiaalipuolen datattomuutta myös jatkossa? Edellä mainittu esimerkki tietenkin hieman karrikoitu, mutta pitää sisällään tärkeän pointin; jos emme tunnista yhteistä päämäärää, miten voimme määrittää strategian? Keskittyvätkö tulevaisuuden hyvinvointialueet resurssitehokkuuteen vai asiakaskokemukseen, mittarit nyt kun sattuu näissä tapauksissa olemaan täysin erilaiset.

Aika tulee näyttämään kuka tulee määräämään tahdin. Avoimia kysymyksiä on paljon ja niistä tuskin tulemme saamaan täydellistä konsensusta koskaan. On kuitenkin selvää, että vain yhteistyöllä lopussa kiitos seisoo. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Lisätietoja

Werneri Tuompo toimii Medaffconin projektipäällikkönä.Werneri TuompoWernerillä on laaja-alainen kokemus erilaisista lääketieteellisen
asiantuntijan tehtävistä terveysteollisuudessa.

Lue lisää Wernerin asiantuntijaprofiilista.